Pientä vietnamilaista Phu Quocin saarta Siaminlahdella ei voi olla rakastamatta! Auringonpaiste, kuuma rantahiekka, turkoosit aallot, leppoisa ja autenttinen fiilis ja hyvä ruoka - eikö kuulosta paratiisin aineksilta?
Phu Quoc on Vietnamin suurin saari. Se sijaitsee Siaminlahdella vain 15 kilometrin päässä Kambodžan rajalta ja sinne pääsee Vietnamista käsin lentäen tai lautalla. Phu Quocissa on vielä jäljellä sitä aitoutta ja paikallisuutta mistä olen useasti toitottanut teksteissäni. Saarella on omalaatuinen leima ja osittain täysin koskematon luonto. Mutta näin ei valitettavasti tule olemaan pitkään. Saari käy parhaillaan rajua muodonmuutosta rauhallisesta ja suht alkeellisesti varustellusta pikkusaaresta kohti ylikansoitettua turistirysää. Miettikää, että vielä 1990-luvulla saarella oli vain kaksi majapaikkaa, joista vain toisella oli lupa majoittaa ulkomaalaisia. Nyt saarelle on kohonnut lukuisia, lähinnä resort-tyyppisiä majapaikkoja. Ja niitä rakennetaan koko ajan lisää. Lisäksi saarelle avattiin joulukuussa 2012 upouusi lentokenttä, joka mahdollistaa entistä suuremmat turistimassat. Vielä saarelta on mahdollista löytää upeita ja aivan tyhjiä rantoja - resorttien vallatessa saarta siirtyvät nämä rannat kuitenkin resorttien yksityisrannoiksi. Turistien määrä on vielä hallinnassa, mutta saari on määrätietoisesti tavoittelemassa samanlaista asemaa turismikilpailussa kuin vaikkapa Phuket Thaimaassa. Phu Quoc on aiemmin ollut vietnamilaisten oma pieni lomapaikka, mutta nyt saaren vierailijoista on suurin osa ulkomaalaisia. Myös suomalaiset matkanjärjestäjät ovat löytäneet paikan. Mutta eniten saarella kuitenkin vierailevat venäläiset. Saaren vierailijoista kuulema puolet ovat venäläisiä. Meidän vierailumme aikaan heitä ei onneksi pahemmin näkynyt, johtunee Venäjän poliittisesta ja erityisesti taloudellisesta tilanteesta.
Saari tunnetaan erityisesti sen koskemattomista ja upeista rannoistaan. Rannat ovatkin upeita, mutta moni niistä on siirtynyt jo hotellien yksityisomistukseen, eikä niille ole menemistä kuin hotellien asukkailla. Osa rannoista on myös hyvin siivottomassa kunnossa, kuten usein on näissä maissa, joissa jätehuolto ei ole vielä juuri kehittynyt alkua pidemmälle. Mutta pari paratiisirantaa löysimme ja niillä aikaa riemulla vietimme.
Saari on kooltaan melko pieni - pituudeltaan 45 kilometriä. Vuoristoisuutensa ja tiheän sademetsän johdosta saaren keskus on hyvin vaikeakulkuista. Saaren pääsee päästä päähän sekä kiertämään asfaltoitua tietä pitkin, muutoin tiet ovat punahiekkateitä. Rannoille vievät tiet eivät jossain paikoissa ole kinttupolkua suuremmat. Toisaalta tämä ehkäpä vähentää hieman rantojen löytäjiä.
Totesimme parhaaksi ajoneuvoksi skootterin. Huristelimme skootterilla saarta eestaas ja eräänä päivänä jopa kolmepäällä. Tottahan pelillä kannattaa mennä järkipäässä, sillä saarella tapahtuu kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia suhteellisen usein. Näistä todistimme muutamaan otteeseen onnettomuuspaikalla kalkilla piirretyt ruumiin jäljet tiessä. Mielenkiintoista oli myös ajella monikaistaisella moottoritiellä, jolla ei autoja näkynyt kuin kourallinen. Saarta ympäri ajellessaan tajusi sen mielettömän kontrastin menneen ja tulevan välillä. Syrjemmässä löytyy pieniä alkeellisia mökkikyliä, kun taas pääkaupungin, Duong Dongin, sekä rantojen läheisyydessä nousee valtavia hotellikomplekseja.
Emme ole pahemmin mainostaneet blogissa majapaikkojamme, mutta Phu Quocin hostellia on aivan pakko kehaista - niin mainio se oli. Tenuee-nimistä hostellia pitävät espanjalainen pariskunta ja he ovat saaneet luotua majapaikkaan lämpöisen, rennon ja perhemäisen ilmapiirin. Paikassa oli kuin ison perheen keskellä - halutessaan sai kyllä olla rauhassa, muutoin keräännyttiin yhteen jakamaan ateriat ja päivän kuulumiset muiden vieraiden sekä omistajien kanssa.
Kiitos Phu Quoc! Ehkäpä piipahdamme katsastamassa kymmenen vuoden päästä millaisen muodonmuutoksen olet käynyt läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti