tiistai 3. helmikuuta 2015

Menopaluu Myanmariin - kohteina Mandalay ja Bagan

Myanmar vai Burma? Myanmar -nimitykseen on liitetty negatiivissävytteistä poliittista semantiikkaa sotilasjuntan hallintakaudesta lähtien. Maailmalla maasta käytetään edelleen molempia nimityksiä rinta rinnan. Meille kummankaan nimen käyttöön, Myanmarin tai Burman, ei liity minkään mahdin poliittista tai mitään muutakaan viittausta. Käytämme blogissamme maasta Myanmar -nimeä, sillä sitä maassa tällä hetkellä virallisesti käytetään. Lisäksi olemme ymmärtäneet, ettei tavalliselle kansalaiselle ole juuri mitään merkitystä kumpaa nimeä maasta käytetään. 

Myanmar on avannut maansa matkailulle pikkuhiljaa viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajan. Meillä oli ennakko-odotuksena turismista pilaantumaton maa, jossa ihmiset ovat aidon ystävällisiä, turismimassat eivät ole vielä vallanneet nähtävyyksiä, eikä turismin negatiivisia lieveilmiöitä juuri ole ehtinyt ilmaantua. Ennakko-odotukset meille olivat luoneet usea maassa käynyt ihminen, sekä lukuisat matkablogit ja -kertomukset, jotka hehkuttivat Myanmaria, sen aitoutta ja kauneutta. Odotuksemme olivat siis hyvin korkealla, kun lähdimme matkaan.





Myanmariin matkustavan täytyy hankkia viisumi. Me haimme viisumit Myanmarin suurlähetystöstä Bangkokista, ja se hoitui helposti yhdessä päivässä, joskin jonottamiseen kannattaa varautua. Viisumin käsittelyajaksi voi valita saman päivän, seuraavan päivän tai kahden päivän käsittelyn. Erona on hinta, samana päivänä saatu viisumi on tietysti kallein maksaen noin 30 euroa, kun halvin viisumi on noin 10 euroa halvempi. Nykyään on myös mahdollista hankkia e-viisumi, mutta tämä mahdollisuus on tällä hetkellä käytössä ainoastaan niille, jotka lentävät Yangoniin. Turistiviisumi mahdollistaa maassa oleilun 28 vuorokaudeksi.

Myanmariin kannattaa ottaa mukaan jonkin verran Usan dollareita, jotka pystyy vaihtamaan helposti paikalliseen valuuttaan, kyateihin, esimerkiksi lentokentän rahanvaihtopisteissä. Rahanvaihtopisteitä ja nostoautomaatteja löytyy nykyään useita ainakin niistä paikoista, joissa ulkomaalaisia liikkuu vähääkään enemmän. Joillakin lukemillamme sivustoilla suositeltiin käyttämään dollareita maksuvälineenä maassa oleskelun aikana, mutta me emme suosittele tätä, sillä dollarit käyvät maksuvälineinä lähinnä vain turisteja palvelevissa paikoissa kuten hotelleissa, suurimmissa ravintoloissa ja matkatoimistoissa. Dollareiden tulee olla uusia (vuoden 2006 jälkeistä) ja täysin sileitä. Luimme muutamasta blogista, miten jotkut olivat jopa silittäneet dollareitaan, jotta ne kelpaisivat maksuvälineenä. Se kannattaa myös pitää mielessä, ettei kyateja saa viedä maasta pois. Tai voihan niitä viedä pois maasta, mutta niitä ei pysty ainakaan missään virallisessa vaihtopisteessa maan ulkopuolella vaihtamaan muuhun valuuttaan.



Tarkoituksenamme oli viettää Myanmarissa kaksi viikkoa ja suunnitelmissamme oli koluta Mandalay, Bagan, Inle -järvi ja Yangon. Lensimme Air Asian lennolla Bangkokista Mandalayhin, jossa vietimme viisi päivää. Kaupungin koluamiseen riittää mainiosti pari - kolme päivää, mutta onneksi olimme varanneet aikaa reilusti, sillä olin täysin pois pelistä reilun vuorokauden. Koin Mandalayssa elämäni rajuimman ruokamyrkytyksen. Tulipahan sekin koettua - olemmekin olleet matkallamme todella onnekkaita, emmekä muutaman flunssan lisäksi ole sairastelleet ollenkaan. Mandalayn hotellinjohtaja oli upea tyyppi, joka otti tehtäväkseen hoitaa mut kuntoon. Hän soitteli Jenniä vähän väliä hakemaan keittöstä riisiä ja paahtoleipää syötäväkseni, (joita en tietenkään saanut alas) sekä ohjeisti isällisesti juomaan ainoastaan kuumaa vettä. En hennonnut kaiken tämän huolenpidon jälkeen paljastaa, että olin saanut ruokamyrkytyksen juuri hänen hotellinsa ravintolasta.

Saapuessamme tähän kyseiseen Mandalayn hotelliin saimme majesteettisen vastaanoton. Lähes hävetti miten meille pokkuroitiin kirjautuessamme sisään hotelliin. Kaikki viisi respan työntekijää ja kaksi ovimiestä seisoivat rivissä kumartamassa ja hotellinjohtaja saapui käsi ojossa toivottamaan suomalaiset turistit tervetulleiksi. Ja hotelli ei siis ollut mikään luksusluokan majapaikka, pikemminkin suomalaisittain katsottuna alempaa keskitasoa. Myanmariin muuten suositellaan majapaikan varaamista etukäteen, "walk in" -tekniikalla saattaa edelleen olla hankala saada yösijaa, joskin käytäntö on hyvää vauhtia yleistymässä. Lisäksi tietysti viisumihakemukseen ja maahantulokorttiin tulee kirjata oleskeluosoite maassaoleskelun aikana, joskin tämänkin kyllä pystyy kiertämään esimerkiksi kirjaamalla osoitteeksi vain yleisesti guesthouse ja kaupungin nimen.

Kolusimme Mandalayta yksityiskuskin kanssa kahden päivän ajan. Yksityiskuskin vuokraaminen on Myanmarissa hyvin yleinen tapa, ja suhteellisen vaivaton sellainen kierrellä läpi nähtävyydet. Myös pyöräily on matkailijoiden kesken yleistä, mutta me päätimme tällä kertaa laiskuuttamme suhata nelipyöräisellä. Auto- ja moottoripyöräkuskeja on tarjolla joka nurkalla. Heitä ei tarvitse etsiskellä, he kyllä löytävät sinut. Kaikki myyvät samoja turistikierroksia samoine kohteineen. Hinnoista kannattaa neuvotella, niissä saattaa olla suuriakin heittoja. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kohteita nelisen tuntia ja kyyti maksoi 15 Usan dollaria. Kohteina olivat Mandalay Hill ja Mandalay Palace. Seuraavan päivän kierros kesti lähes 12 tuntia ja kohteina olivat mm. Mahamunin ja Kuthodawin pagodit, Sagaing, Mingun, Amarapuran U Bein -silta ja Inwan pyhäkaupunki. Lisäksi matkan varrella pysähdyimme lukuisille muille pagodeille ja luostareille. Hintaa tälle retkelle kertyi 40 dollaria, sillä otimme kuskin hotellimme kautta. Hotellista otetut palvelut maksavat tietysti aina enemmän, kuin kaduilta itse hankitut. Että näin varojaan tarkkailevana reppureissaajana on melko typerää maksaa hotelleille mistään muusta kuin majoituksesta.

Myanmarissahan pagodeja, eli buddhalaisia temppelirakennuksia, riittää. Ja ne ovat upeita! Onkin outo kontrasti nähdä näitä upeasti koristeltuja pagodeja muuten niin silminnähtävän köyhyyden keskellä. Näky on omalla tavallaan kaunis, lähes tarunomainen, mutta myös tietyllä tavalla groteski. Lukuisissa vierailemissamme luostareissa oli mahtava seurata munkkien ja munkkikokelaiden arkielämää. Ja miten pikkuisia osa munkkikokelaista vielä oli! Inwan pyhässä kaupungissa restauroimattomat pagodit olivat hienoja, mutta niiden kiertäminen oli valitettavasti mahdollistettu pakollisella, tietysti maksavalla, hevoskärryajelulla, joka tuntui meistä naurettavalta turismipelleilyltä. Tuonkin kylän olisi kyllä pystynyt kiertämään pyörällä, mutta eihän meillä ollut niitä matkassa. Kun kerran autokyydin halusimme. Auto ja kuski eivät siis tulleet Inwaan ollenkaan. Amarapurassa sijaitsevan 1,2 kilometriä pitkän U Bein -tiikkisillan kupeesta nähty auringonlasku oli tajunnanräjäyttävä! 




































Myanmar on aivan mielettömän kuvauksellinen maa! Lähes joka kulman takana löytyi upea kuvauskohde ja Jenni räpsikin kameraa lähes tauotta. Se, mitä kuvat eivät kuitenkaan näytä, ovat kohteiden lukuisat turistit ja myyjät. Mielestämme on harhaanjohtavaa mainostaa Myanmaria maana, jossa turisteja ei vielä ole massoittain. Sillä kyllä niitä on. Maasta luultavasti löytyy kolkkia, joissa ei ole ikinä vierasmaalainen vieraillut, mutta Mandalay, Bagan, Yangon ja Inle-järvi ovat paikkoja, joissa turisteja vierailee suurin määrin. Paikkojen infrastruktuuri on vielä lapsenkengissä, eikä näin ollen pysty vielä täysin vastaamaan tähän alati kasvavaan turistimäärään. Turismi on myös tuonut mukanaan jo niitä vähemmän mairittelevia lieveilmiöitä eli rahankerjuuta ja huijaamista. Esimerkiksi taksikyytien hinnat kannattaa todellakin tsekata etukäteen, ettei tule maksaneeksi ylihintaa. Myös muista palveluista tai tavaroista maksat helposti turistilisän, ellet ole kärryillä oikeista hinnoista ja ellet osaa kauppaan kuuluvaa napakkaa tinkaamista. 

Mandalaysta matkustimme kahdeksan tunnin venekyydillä Baganiin Ayeyarwaddy -jokea pitkin. Venematkan aikana näki joentörmäillä aitoa myanmarilaista maisemaa ja elämää. Miten köyhältä maa näyttikään. Tuolla koskemattomilla mailla olisi ollut kiva kierrellä. Ja näin jälkikäteen mietittynä, niin olisikin pitänyt tehdä - kiertää nuo tunnetuimmat paikat muutamassa päivässä ja sitten lähteä seikkailemaan sinne minne turistit eivät eksy. 

Bagan on muuten satumainen paikka! Paikassa on jotain hyvin tarumaista, eikä tätä maagisuutta pystyneet edes turistit tai myyjät pilaamaan. Pagodeja on valtavasti ja ne tuntuivat henkivän rauhaa. Vaikka pagodit ovatkin rakennettu rauhaa rakastavan Buddhan kunniaksi, on historia niiden takana kaikkea muuta. Kertoman mukaan sukupolvet toistensa jälkeen kuninkaalliset tapattivat sukulaisiaan vallanhimossaan ja rakensivat sitten pagodeja syntejä sovitellakseen. Myös sotilasjuntan kenraalit ovat hakeneet Baganin temppeleistä synninpäästöä lahjoittamalla suuria summia temppeleiden restauroimiseen. Temppeleitä on ollut parhaillaan yli 10 000, joista on tänä päivänä jäljellä reilut parituhatta.

Baganin temppeleitä suhasimme eestaas hurjilla menopeleillämme; sähköpyörillä. Täytyy myöntää, että tuo oli oiva menopeli, sillä välimatkat kasvoivat ajoittain melko pitkiksi. Lisäksi sähköpyörillä hurautti vaivattomasti hieman syrjäisemmille pagodeille, joissa sai olla rauhassa, välillä jopa ihan kahdestaan.

























Baganista meidän oli tarkoitus jatkaa Inle -järvelle ja sieltä edelleen Yangoniin. Viikon maassa oleilun jälkeen päätimme kuitenkin tehdä äkkimuutoksen suunnitelmiimme ja reititimme matkamme uudelleen. Koimme, että Myanmar oli jo tarjonnut meille kaiken sen, mitä meille tarjottavana oli. Inle -järven kuuluisat "tanssivat" jalkasoutajat tai kelluvat puutarhat eivät kiinnostaneet meitä niin paljon, että olisimme matkustaneet sinne kymmenen tuntia ja toiset takaisin. Arvelimme soutajanäytösten myös olevan turisteille tarkoin järjestettyjä näytöksiä, kaukana alkuperäisyydestään. Arvelumme saattaa tietysti myös olla aivan väärä. Mutta eniveis, kaipasimme aaltoja ja rantahiekkaa!

Kaikesta hehkuttelusta huolimatta me emme päässeet sisään Myanmar -hypetykseen. Vaikka maata markkinoidaan aitona, tuntui se meistä ainakin ajoittain epäaidolta: palvelu oli inan verran liian imelää, turisteja oli aivan liikaa ja paikallisten rahanhimo liian läpinäkyvää. Eikä burmalainen keittiökään oikein maistunut. Toisaalta maa on aivan tajuttoman kuvauksellinen ja ihmiset ovat pohjimmiltaan ihanan lämminsydämisiä. Ihmiset ovat myös vähintään yhtä kiinnostuneita sinusta kuin sinä heistä. Tuntui hauskalta, kun paikalliset räpsivät meistä kuvia samalla innokkuudella kuin me heistä. Muutamat pyysivät yhteiskuviin kanssaan. Toiset eivät edes kysyneet, vaan toivat lapsensa viereemme ja nappasivat kuvan. Koimme Myanmarissa todella hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Keskustelimme pitkään erään taulukauppiaan kanssa bisneksistä ja paikallisten epätoivosta saada edes muutama dollari turisteilta. Tämä mies kertoi esimerkiksi hotellissa työskentelevän ansaitsevan 18 dollaria kuussa. Tuo ansio ei millään kata edes yhden hengen kuukausielämistä, saati sitten kokonaisen perheen. Taaloja on pakko saada muualta. Ja mistäpä muualta niitä voi saada, kuin rikkailta turisteilta. Rahankerjuun ja huijaamisen siis ymmärtää tässä valossa, mutta ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että se on ahdistavaa. Eräänä iltana eräs paikallinen mies halusi viedä meidät katsomaan auringonlaskua joenvarteen, paikkaan, jonne turistit eivät osanneet eksyä. Myös tämän miehen kanssa meillä oli hyvät keskustelut tavallisen myanmarilaisen elämästä ja arjesta. Tai niin hyvät kuin murteellisella palikkaenglannilla voi olla. Tämä tapaaminen päättyi myös pakolliseen taulumyyntiin, mutta tältä mieheltä ostimme taulun enemmän kuin mielellämme. Paikalliset miehet, (jokunen vanhempi nainen myös), muuten jauhavat eräänlaista purutupakkamälliä suussaan, joka värjää hampaat ja suun verenpunaiseksi. Keskestelua hieman häiritsi omalta puolelta tuo verenpunaisen suun tuijottelu ja vastapuolen mongerrus tuo valtavan kokoinen mälli suussaan. Lisäksi tuo mällin pureskelu aiheuttaa runsaan syljenerityksen, joka johtaa jatkuvaan syljeskelyyn. Noita punaisia syljeskelylänttejä näkyykin pitkin teitä.

Matkustaminen on subjektiivinen asia, toinen pitää toisesta ja toinen toisesta. Ei kai sitä tarvitse sen kummemmin selitellä. Myanmar oli meille pettymys, mutta toisille hehkutus. Ymmärrämme maasta käydyn hehkutuksen, sillä ei käy kiistäminen etteikö maassa ole kauniita ja tarumaista paikkoja sekä ihania ihmisiä. Me kuitenkin koimme, että nämä jäivät turismin negatiivisten lieveilmiöiden jalkoihin. Ehkä syynä oli matkaväsymys, temppeliähky, väärät kohteet, ruokamyrkytys. En tiedä. Ehkä maa ei vain ollut meille tarkoitettu. Mitäpä niitä syitä sen kummemmin miettimään. Pääasia, että matkustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti