Nappasimme tosiaan äkkilähdön Baganista Thaimaan Hua Hiniin. Lämmin sänky vaihtui yöbussin ja lentokentän penkkeihin. Yöbussilla matkanteko taittui suhteellisen iisisti. Ainakin itselläni, kun sain nukuttua lähes koko matkan. Jenni saattaa olla iiseydestä eri mieltä. Kyyti maksoi noin 10 euroa, bussi oli siisti eikä kuski kaahannut. Lähdimme Baganista illalla klo 19.00 ja saavuimme Yangoniin aamulla klo 4.00. Lentokentällä otettujen aamutorkkujen jälkeen Air Asian lento vei meidät Bangkokiin, josta jatkoimme bussikyydillä Hua Hiniin. Bangkokista lähtee lähes puolen tunnin välein erilaisia bussikyytejä Hua Hiniin - menee luksusbusseja, tavallisia busseja ja pikkubusseja. Matka taittuu parista tunnista neljään tuntiin, kuskin ajonopeudesta ja pysähdyksistä riippuen. Ja hinta pyörii hieman bussin tasosta riippuen parista eurosta kuuteen euroon. Eikä taksikaan ihan maltaita maksaisi, sillä kyydin voi saada noin viidelläkymmenellä eurolla.
Emme tienneet Hua Hinistä juuri kuin sen, että se on suosittu rantalomakohde. Valitsimme Hua Hinin kohteeksemme, koska sinne pääsi Baganista halvalla, ja koska se sijaitsi sopivan matkan päässä Bangkokista, josta jatkaisimme seuraavaksi matkaamme. Ja tärkeimpänä, koska paikasta löytyy merta ja rantahiekkaa. Ja rauhaa. Ja sitä kyllä viikon aikana saimme.
Majapaikkamme sijaitsi hieman Hua Hinin keskustan ulkopuolella, Khao Tabiakin rantakylässä. Paikka oli kuin pieni keidas Myanmarin hälyn ja pölyn jälkeen - oma yksiö rauhaisalla piha- ja uima-allasalueella. Miten mahtavaa oli taas kokkailla omat aamu- ja iltapalat! Reissaajana ja hotellieläjänä sitä arvostaa tällaisia kodinomaisia olosuhteita tosi paljon.
Rauha oli taattu, sillä Hua Hinissä ei juuri näe kuin eläkeläisiä. Ja erityisesti Pohjoismaalaisia eläkeläisiä. Ymmärsimme, että osa viettää eläkepäiviään Hua Hinin auringossa, osa oli lyhyemmällä reissulla. Meno on melko verkkaista. Khao Tabiakissa meno oli Hua Hiniin verrattuna vieläkin verkkaisempaa. Tämä sopi meille aivan mainiosti. Ainoastaan kerran kävimme päiväseltään vilkaisemassa Hua Hinin keskustameininkiä, mutta toista kertaa emme sinne eksyneet. Keskusta ei meitä juuri vakuuttanut. Kuten Khao Lakissa, on Hua Hinin keskustaan kerääntynyt turisteja palvelevat mestat: räätälit, hierontapaikat, baarit, ravintolat, matkamuistomyymälät ja matkatoimistot. Eipä siellä oikein muuta ole. Mutta keskustan ulkopuolelta löytyy hienoja paikkoja. Kiertelimme skootterilla lähialueita ja -rantoja, joista piskuinen Sai Noin ranta valikoitui suosikiksemme.
Mistä Hua Hinin viikko sitten oli tehty? Biitsielämästä. Verkkaisasta eläkeläismeiningistä. Rantaravintoloista. Aalloissa pomppimisesta. Vesijettipäristelystä. Apinoiden kohtaamisista. Toisistamme nauttimisesta. Ja Cicadan iltatori oli kiva! Ja torin ruoka maittavaa. Päivitimme blogiamme ajantasalle. Kävimme hieronnassa. Teimme loppumatkan suunnitelmat ja varaukset. Ja siinäpä se. Viikko meni menojaan.
Meidän PITI myös tehdä kaikenlaista Hua Hinin reissulla, mutta emme sitten tehneetkään. Pieni breikki kaikesta suunnitellusta "pitää tehdä ja nähdä" -toiminnasta teki terää. Aina ei tarvitse nähdä tai tehdä kaikkea mahdollista, vaikka välillä näin turistina tuon unohtaminen on vaikeaa. Vaikeaa, koska toista tilaisuutta ei välttämättä tule. Vaikeaa myös, koska tämä toiminta on yleensä hauskaa ja mukavaa, joten on vaikea itsekin ymmärtää miksei sitä nyt jaksaisi tehdä. Se, mitä Hua Hinissä jätimme tekemättä oli vierailut vesipuistossa sekä viinitilalla ja leijalautailun kokeileminen. Lisäksi mietin, että voisin taas sukeltaa, mutta Hua Hinissä ei itse asiassa ole ollenkaan sukelluskohteita merivirtausten vuoksi.
Eräs kaveripariskuntamme oli juuri ollut ennen meitä lomailemassa Hua Hinissä ja saimme heiltä kattavat kohdevinkit paikasta. Kiitokset avusta Eija ja Sanna!
Päästyämme takaisin Bangkokiin löytyi Jennin repusta vähemmän miellyttävä matkakumppani. Tuli muuten tsekattua matkatavarat aika tarkkaan tämän löydön jälkeen. Googlen antamien tietojen mukaan skorpionit Thaimaassa eivät kuitenkaan ole kovin myrkyllisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti