lauantai 31. tammikuuta 2015

환영! Korea welcomes you!

"Ihan kuin oltais jossain sarjakuvassa!" Tämä oli molemmilta ensimmäinen ajatus ja huudahdus, kun astuimme ulos Hongik Universityn metroasemalta Hongdaen kaupunginosassa. Olimme Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Soul vaikutti ensinäkemältä jotenkin hyvin erilaiselta paikalta kuin mikään aikaisemmin. Kaupunki on suuruudestaan huolimatta hyvin siisti ja jotenkin suloinen. 

Soul oli alunperin vain välilaskukenttämme matkallamme San Franciscosta Bangkokiin. Liput antoivat kuitenkin mahdollisuuden jäädä välilaskupaikkaan pidemmäksi aikaa, jonka vuoksi päädyimme viettämään Soulissa neljä vuorokautta. Eikä ollut väärä päätös! Paikassa olisi vain pitänyt viettää enemmän aikaa, sillä neljä vuorokautta on kuitenkin toooooodella lyhyt aika tässä 15 miljoonan hengen kaupungissa. Yritimme parhaamme mukaan saada ajasta kaiken irti, joten juoksimme paikasta toiseen pää kolmantena jalkana, emmekä silti ehtineet nähdä kuin vilauksen kaupungista. 

















Korealaiset vaikuttavat hyvin sympaattisilta ja avoimilta ihmisiltä. Saimme ihastella tätä avoimuutta jo matkalla lentokentältä hostellillemme, kun metrossa Jennin vieressä istunut nainen rupesi hieromaan tuttavuutta. Sen kummemmin alustamatta nainen meni suoraan asiaan: "minkä ikäinen olet? Ehkä 40? Tuo kaverisi on kyllä vanhempi... Mistä olet kotoisin? Onko sulla lapsia?" Ja lopuksi vielä hauiksen ja reiden puristelu, joista toteamus: "olet aika laiha". Mä yritin pidätellä naurua. Ihmiset olivat muutoinkin todella mukavia ja auttavaisia. Olimme saaneet etukäteen tietoa, etteivät korealaiset juuri puhu englantia, mutta meille kävi sitten todella hyvä tuuri, sillä lähes jokainen korealainen kenen kanssa olimme puhekontaktissa puhui englantia. Emme käyneet mitään syvällisiä filosofisia pohdiskeluja, mutta arkienglantia väänsivät hyvin.

Ja soulilaiset vaikuttivat hyvin muoti- ja trenditietoisilta. Sekä naiset että miehet ovat viimeisen päälle pukeutuneita, kammattuja ja laitettuja. Siinä tuli reppureissaajalle hieman homssuinen olo. Trenditietous näkyi myös lukuisissa vaateputiikeissa, kampaamoissa ja partureissa sekä mainostuksessa.

Liikkuminen Soulissa on tehty hyvin helpoksi metrolla. Sillä pääsi todella kätevästi paikasta toiseen, ihan Incheonin lentokentälle saakka, joka kuitenkin sijaitsee 50 kilometrin päässä Soulista. Metrolinjat ovat kattavat ja helppokäyttöiset. Junassa pystyi seuraamaan matkan etenemistä sekä tv-ruudulta, että kuulutuksilla, jotka tulivat korean lisäksi englanniksi ja kiinaksi.






Ja kun Koreassa olimme, niin pitihän sitä päästä korealaisten herkkujen ääreen. Olemme aiemmin testanneet Thaimaassa korealaista BBQ:ta, ja odotimme kieli pitkällä uutta kokemusta. Ideanahan on se, että jokaisella pöydällä on oma grilli, jossa itse tiristetään tilatut lihat. Lisäksi pöytään kannetaan lisukkeita, joita nautiskellaan lihan kanssa. Tarjoilijapoika neuvoi meille turisteille vielä kädestä pitäen toimintatavat ja kävi aina välillä tarkistamassa, että meillä on kaikki kunnossa, ja että masut täyttyvät. Korealainen ruoka on todella maukasta ja erityisesti tämä BBQ on loistava ateriointimuoto.





Koreassa pisti myös silmään erilaiset laitteet ja automaatit. Ihmiset ovat myös todella kiinni älypuhelimissaan, oma näprääminen ei tunnu enää ollenkaan fanaattiselta. Hauskana esimerkkinä vaikkapa hostellimme. Sain lentokentälle saapuessamme hostellista whatsapp-viestin, jossa oli toimintaohjeet miten hostellille pääsee sisään. Ilman älypuhelinta ei hostellille välttämättä olisi päässyt, sillä kommunikointi hoidettiin lähes ainoastaan whatsappilla. Henkilökuntaa hostellilla ei iltapäivän jälkeen enää näkynyt. Paikan työntekijä oli muuten lähtöpäivänämme aivan pöyristynyt, kun kuuli ettemme olleet käyneet ollenkaan Soulin yöelämässä. Korealaiset ovat todella kovia juhlimaan, siinä jopa suomalainen jää kakkoseksi. No, seuraavalla kerralla käymme kurkkaamassa tämänkin puolen korealaisesta kulttuurista.



Tutustuimme Souliin lähinnä katuja kiertelemällä, mutta muutama perinteinen turistikohdekin sisältyi kierrokseemme. Kävimme upeassa Deoksugungin palatsissa, naurunkikatuksia kirvoittavassa Tricky Eye -museossa ja tietysti vaaleanpunaisessa Hello Kitty -kahvilassa, jossa nautiskelimme makoisat kaffeet. Haaveenani oli päästä käymään Pohjois-Korean rajalla demilitarisoitulla alueella, mutta tähän ei aikamme riittänyt. Seuraavalla kerralla sitten. Ehkä tuolloin seuraavalla kerralla pääsemme jo ihan Pohjois-Koreaan saakka?























Korea todellakin toivotti tervetulleeksi! Soul on aivan mahtava paikka! Koreaan on päästävä uudestaan! Ja pian! Sormet jäivät oikein syyhyämään tuon maan tarkemmasta koluamisesta. 

perjantai 30. tammikuuta 2015

Streets of San Francisco

San Francisco, oi San Francisco! Näitä katuja olemme halunneet päästä koluamaan jo useamman vuoden ajan. Vietimme kaupungissa viikon päivät ja tutuksi tulleeseen tapaan päätimme heti ensimmäisenä päivänä lähteä tutustumaan kaupunkiin opastetulla pyöräretkellä. Pyöräretket ovat todella mahtava tapa tutustua kaupunkeihin - suosittelemme! Oppaat osaavat kertoa kaupungista, kaupunginosista ja kaduista aivan mahtavia tarinoita ja tietouksia. Retkillä tutustutaan usein myös paikkoihin, joihin ei välttämättä pelkän turistiopuksen kanssa osaisi suunnistaa. 

Pyöräretki ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Viiletimme pyörän selässä oppaamme Adamin johdattamana viisi tuntia kiertäen mm. seuraavat kaupunginosat: Hayes Valley, Alamo Square, Nopa, the Panhandle, the Golden Gate Park, Haight-Ashbury, Lower Haight, Castro, Mission, SoMa ja Civic Center. Fantastinen Adam tarinoi kaupungista ja sen historiasta värikkäällä tavalla. Kaupunginosat poikkeavat melko tavalla toisistaan, niin arkkitehtuurisesti kuin asukkailtaan ja ilmapiiriltäänkin. Tuntuu miltei, että San Francisco koostuisi useista omalaatuisista pikkukylistä kuin olisi yksi yhtenäinen kaupunki. 

Löysin muuten myös nimikkokatuni Missionin kaupunginosasta! Pitäisikö tämä ottaa vinkkinä? Ja Suomen lippu liehui erään rakennuksen seinustalla Union Squaren liepeillä. Tarina lipun takana on, että rakennuksessa sijaitseva hotelli vetää joka päivä jonkun maan lipun salkoon ihan vain ilahduttaakseen kyseisen maan kansalaisia. Hauska idea. Ja hyvä tuuri kannaltamme, että juuri Suomen lippu oli hinattu salkoon kyseisenä päivänä.



















Innostuimme pyöräilystä sen verran, että vuokrasimme myös seuraavaksi päiväksi pyörät, joilla seikkailimme ees taas Golden Gate -siltaa sekä pyöräilimme meren rantaa satama-alueelle saakka. Matkalla kiertelimme ja kaartelimme katuja ja katsastimme myös kuuluisaksi tulleen kiemuraisen Lombard Streetin. San Franciscossa on helppo pyöräillä, pyörätietä on pitkälti ympäri keskustaa ja liikenne huomioi pyöräilijät hyvin.








Yksi vähemmän mairitteleva asia muuten laittaa San Franciscossa heti silmään: kaupungin lukuisat kodittomat. Emme ole matkamme aikana tavanneet missään muualla yhtä sankoin joukoin kaduilla asuvia. San Franciscossa kadun asukkeja on joka puolella, jossain osissa kaupunkia vähemmän, toisissa enemmän. Välillä näimme isojakin ryhmittymiä, toiset oleilivat yksikseen. Toisilla oli omaisuutta repullisen verran, toisilla sitä oli kertynyt jo useamman ostoskärryllisen verran. Näky sai meidät surulliseksi ja pohdiskelimme miten tämä voi nyt näin mennä näinkin rikkaassa ja demokraattisessa valtiossa. Bed and Breakfastimme eräs työntekijä kertoi San Franciscon yrittäneen hakea ongelmaan ratkaisua jo pidemmän aikaa. Tarinoita asunnottomuuden takana on yhtä monta kuin on asunnotontakin. Syyt asunnottomuuteen ovat siis lukuisat ja pääosin syynä eivät ole ne useimmiten luullut päihteet, vaikkakin osalla nämäkin ovat taustalla. Suurin asunnottomuuden aiheuttaja on useimmiten onneton noidankehä, joka syntyy liian korkeista asumiskustannuksista ja liian pienistä tuloista. Asunnoton saa myös helposti merkinnän poliisirekistereihin mm. irtolaisuudesta. Merkintä rekisterissä on taasen syy evätä asunto. Taas uusi noidankehä. Kaupungilla on erilaisia projekteja ja ohjelmia asunnottomuuden ehkäisyyn ja katkaisuun, mutta silti asunnottomien määrää ei ole saatu vähenemään.



Tutustuimme satama-alueella Pier 39:n merileijoniin sekä Akvaarioon. Muutoin emme Pier 39:llä juuri aikaa viettäneet, sillä paikka on täydellinen turistirysä ja hulivilimäinen markkinapaikka - hieman kuin pienimuotoinen Disney World. 








San Franciscon China Town oli muuten yksi parhaimmista China Towneista, missä olemme tähän mennessä käyneet! San Franciscossa on kuulemma Yhdysvaltojen suurin kiinalaiskaupunginosa. Paikassa oli tunnelmaa! Ja ruoka oli slurps!





Lisäksi ajelimme streetcareilla ja paikallisbusseilla, sillä myös julkiset ovat oiva keino tutustua kaupunkeihin sekä myös törmätä paikallisiin. Käyskentelimme kaduilla, söimme makoisasti ja kiertelimme Market Streetin kauppoja. Jenni joutui näet ostamaan itselleen talvitakin tajuttuaan ettei pärjääkään kapsäkkinsä varustuksella. Sillä San Franciscossa oli kylmä! Olemme nyt viettäneet kolmisen kuukautta kuumankosteissa ilmasto-olosuhteissa, joten vajaat kymmenen astetta purevine merituulineen meni suoraan luihin ja ytimiin.






Moni siellä tekstiä lukiessaan miettii jo varmasti, että no, entäpä Alcatraz? Noooh, tuon the Rockin suhteen meille kävi moka! Oikea suuremman luokan emämoka! Jo ennen matkalle lähtöämme olimme saaneet usealta taholta käskyn varata Alcatraz-liput hyvissä ajoin etukäteen, sillä liput myydään parhaimmillaan jopa kolmea kuukautta etukäteen. Ja erityisesti sesonkiaikoina, joihin tietysti vuodenvaihde lukeutuu. Mutta mepäs unohdimme nuo liput hankkia, ja kun asia tuli mieleen iskän luona, oli jo liian myöhäistä. Lippuja ei enää ollut. Ei missään. Piti vain niellä karvas pettymys, vaikka tuo Alcatraz oli yksi odotetuimmista kohteistamme seikkailullamme. Näimme sen sentään ulkoapäin.




Uusi vuosi vaihtui San Franciscossa ystäväni Hannan ja hänen miehensä Henrin seurassa. Hanna ja Henri tulivat San Josesta illallistamaan kanssamme aivan mahtavaan pieneen burmalaiseen ravintolaan, josta siirryimme satama-alueelle muutamalle kuohuvalle odottamaan vuoden vaihtumista ja ilotulitusta. Seura oli loistavaa, kupliva kuplivaa ja ilotulitus mahtava! Oikein paljon onnea, iloa ja valoa jokaiselle uuteen vuoteen!





San Francisco on kaikinpuolin mahtava kaupunki! Ilmapiiri paikassa on jotenkin hyvin rento, joka saa vierailijan tuntemaan itsensä hyvin tervetulleeksi ja jopa kotoisaksi. Ihmiset ovat ystävällisiä. Typistettynä voi sanoa, että kaupungin ilmapiiri meni yksiin kanssamme. Tässä taas yksi paikka, jonne haluamme palata!