tiistai 11. marraskuuta 2014

Inkojen jäljillä: Cusco, Pyhä laakso ja Machupicchu

Inkojen historia ja kulttuuri kiehtoo meitä molempia, mutta täytyy myöntää, että faktatietous on ennen Perun matkaa ollut melko laihanlaista. Inkojen jäljillä Cuscossa, Pyhässä laaksossa ja Machupicchulla asia tuli korjattua ja tietoa suorastaan ryöppysi korvien ja silmien kautta. 

Cuscon kaupunki sijaitsee Andien vuoristossa noin 3400 metrin korkeudessa ja se on perustettu vuonna 1100. Nykyään noin 350 000 asukkaan kaupunki oli aikoinaan inkojen imperiumin pääkaupunki, ja Cusco on myös Etelä-Amerikan mantereen vanhin jatkuvasti asuttu kaupunki. Vuonna 1533 tulivat espanjalaiset ja valloittivat kaupungin, jolloin myös alkuperäinen inkakaupunki tuhottiin lähes täysin espanjalaisten etsiessä kivien sauma-aineena käytettyä kultaa. Nykyinen, nähtävissä oleva, Cusco on siis espanjalaisten entisen kaupungin päälle rakentama kaupunki. 

Inkat muuten suunnittelivat kaupungin puuman muotoiseksi. Kaupunki on arkkitehtuurisesti hyvin kaunis - talojen perustuksissa on runsaasti jäljellä inkojen tekemiä kivimuureja ja keskustan kapeat kujat ovat mukulakivipäällysteisiä. Ja ne raput! Kiipesimme lukuisia rappusia kuin hidastetussa filmissä henki rahisten. Muistoissani vilkkui miten ketterästi loikin Turun Kuuvuoren porrastreeneissä askelia ylöspäin vuorikauriin lailla. Ok, muisto on lievästi kultaantunut, mutta tuolla Cuscon rappusissa ohuessa vuoristoilmassa tunsi itsensä kyllä heikkokuntoiseksi.









Tänä päivänä kaupunki elää turismista ja on Etelä-Amerikan turistiydin. Tai ainakin yksi niistä. Lähes jokainen joka vierailee Etelä-Amerikassa, saati sitten Perussa, käy myös Cuscossa. Kaupungissa joka toinen rakennus on hotelli tai ravintola, ja satoja tuhansia turisteja vierailee siellä vuosittain. Cuscon ikävä piirre on päälle hyökkäävät sisäänheittäjät ja kaupustelijat ja liiallinen turistimassa. Mutta eipä tästä turismista sen enempää, kun asiasta on jo avauduttu edellisessä postauksessa. Tajusimme muuten myös, että tuo henkilökohtainen matkatoimistomme, joka hyppäsi taksiimme, on aivan tavallinen toimintatapa enemmän turistisilla seuduilla Perussa. Ehkä se vain ärsytti aluksi niin paljon, kun on tottunut itsenäisenä suomalaisena reppureissaajana hoitelemaan kaikki itse.

Cuscon kaupungin lähettyvillä sijaitsee Urubamban jokilaakso, joka tunnetaan myös inkojen Pyhänä laaksona. Urubamba-joki on muuten yksi Amazon-joen alkulähteistä. Teimme valmiiksi räätälöidyn, ja henkilökohtaisen matkatoimistomme buukkaaman, kokopäiväretken laakson arkeologisiin kohteisiin. Kävimme läheisessä Sacsayhuamanin linnoituksessa, Pisacin inkalinnoituksessa ja Ollantaytambon kaupungissa ja inkalinnoituksessa. Kävimme myös eräässä pikkukylässä, jonka nimeä en valitettavasti muista, oppimassa miten inkat värjäsivät kankaansa.



Kuten jo mainitsin, inkat rakensivat Cuscon puuman muotoiseksi, Sacsayhuaman on puuman pää ja linnoituksen muurit muodostavat puuman hampaat. Pisacin inkalinnoituksesta jäi päällimmäisinä mieleen tuhannet inkavainajat, jotka on haudattu vuoren rinteeseen koverrettuihin hautoihin. Ollantaytambon kaupunki on myös hyvin turistisoitunut, mutta muutoin melko pittoreski ympäröivine lumihuippuisine vuorineen ja inkaraunioineen. Kaupunki itsessään on upea esimerkki inkojen kaupunkisuunnittelusta kapeine mukulakivikujineen, mutta nykyisellään kaupunki on, kuten Cuscokin, jäänyt harmillisesti turismin jalkoihin. Kaupungin yläpuolella on inkojen massiivinen linnoitus ja temppeli, johon inkat hakivat rakennusaineena olevat kivenlohkareet seitsemän kilometrin päässä olevalta vuorelta. Ja huomioikaa että lohkareet painoivat kymmenisen tonnia! 

Saimme tuon päivän aikana niin paljon tietoutta inkojen elämästä, historiasta, kulttuurista, tavoista ja tyylistä, että jos nuo kaikki asiat vielä muistaisin, niin voisin kirjoittaa niistä kirjan.








Tämän valtavan inkatietouden saattelemina olimme valmiit valloittamaan inkojen tunnetuimman kaupungin, Machupicchun. Matkustimme Machupicchulle omatoimisesti, joskin henkilökohtainen matkatoimistomme oli järjestänyt meille sisäänpääsyliput Machupicchulle. Matkustimme Cuscosta junalla Aguas Calientesiin, pikkuiseen kylään, joka sijaitsee Machupicchun juurella. Aguas Calientesiin vie vain junaraiteet tai kinttupolku, autotietä kylään ei ole. Ja jos aivan tarkkoja ollaan, juna Aguas Calientesiin ei lähde enää Cuscosta, vaan viereisestä kylästä Poroysta, jonne on noin 20 minuutin ajomatka Cuscosta. Junaliput Poroysta Aguas Calientesiin ovat mielestämme ylihinnoiteltuja maksaessaan halvimmillaan 119 € (meno-paluu). Tämän vaihtoehdon valitsee kuitenkin suurin osa matkustajista reitin helppouden vuoksi. Muita vaihtoehtoja olisi vaeltaa Machupicchulle vanhaa inkareittiä (Inka Trail) pitkin, tai matkustaa kahdella eri bussilla Ollantaytamboon, josta pitää jatkaa junalla Aguas Calientesiin. Aguas Calientesiin voi myös kävellä aivan itsenäisesti, joka on halvin ja ekstreemein tapa. 

Me kustansimme itsellemme nuo ylikalliit ja suorat junaliput Aguas Calientesiin PeruRailin Expedition-junalla. Juna oli kyllä hieno kattoikkunoineen kaikkineen. Myös palvelu oli ensiluokkaista. Junamatka kesti melkein neljä tuntia, vaikka matkan pituus oli vain 86 kilometriä. Vuoristossa ei kuitenkaan mennä mitään Pendolino-vauhtia, vaan hurjimmillaan vauhti nousi noin neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa. 




Halusimme nähdä auringonnousun Machupicchulla, jonka vuoksi jäimme Aguas Calientesiin yöksi. Aguas Calientes on pieni vuorten ympäröimä kylä Urubamba-joen laaksossa, ja joka on täysin rakennettu turismille. Kylässä on vain hotelleja, ravintoloita ja kauppoja. Löytyy sieltä myös kuumat lähteet, joista kylä on saanut nimensä. 



Seuraavana aamuna herätys oli kello viisi - ylös, ulos ja Machupicchulle! Harvemmin näkee puoli kuuden aikaan missään kaupungissa tai kylässä ruuhkia tai ihmismassoja, mutta Aguas Calientesissa tämä on arkea. Machupicchu-kävijöitä vyöryy aamuyön hämärissä vuorta ylöspäin niin jalan kuin bussilla. 

Pääsimme itse sisäänpääsyporttien jälkeen eroon muista matkailijoista ja saimme lähteä rauhassa kapuamaan inkojen rakentamaa luonnonkivipolkua ylös Aurinkoportille. Tavoitteenamme oli nähdä auringonnousu Aurinkoportilta. Auringon noustessa roikkuivat pilvet kuitenkin vielä niin raskaasti vuoren yllä, ettei aurinkoa näkynyt juuri ollenkaan. Paluumatkallamme alas pilvet rupesivat repeilemään paljastaen osia satumaisesta kaupungista ja maisemista. Päästessämme itse kaupungin keskustan reunamille pilvet väistyivät paljastaen Machupicchun kaupungin koko komeudessaan. Näky oli tarunhohtoinen. Tämä oli yksi meidän molempien elämän häkellyttävimmistä ja mieleenpainuvimmista hetkistä.












Machupicchu on varmasti yksi niistä asioista, joka ihmisille tulee mieleen Etelä-Amerikasta - tuo inkojen kadonnut kaupunki täynnä mystiikkaa. Miksi se rakennettiin? Minne asukkaat katosivat? Machupicchu oli tuhannen asukkaan linnoituskaupunki, jonka tarkkaa tarkoitusta ei kuitenkaan varmaksi tiedetä. Inkoilla ei ollut ollenkaan kirjoitusta, jolla asioita olisi voinut raapustaa muistiin jälkipolville. 

Machupicchu sijaitsee noin 2400 metrin korkeudessa vuoren rinteessä, joka on lähes täysin muurin ympäröimä. Siellä missä ei ole muuria, suojelee kaupunkia jyrkästi syvyyksiin putoava vuorenseinämä. Vuoret vartioivat kaupunkia joka puolella. Espanjalaiset valloittajat eivät koskaan löytäneet kaupunkia ja muun maailman tietoisuuteen se tuli vasta vuonna 1911, jolloin amerikkalainen historioitsija Hiram Bingham johdatettiin sinne erään paikallisen kyläläisen toimesta. Machupicchun yläpuolella, pienen kukkulan laella, jonne johtavat kapeat kiveen hakatut portaat häämöttää Waynapicchu, jonne pääsee vain parisataa henkeä päivässä. Ja liput Waynapicchulle myydään kuukausia etukäteen. 




Maailmanperintökohteeksi vuonna 1983 listattu Machupicchu kärsii suurista turistimassoista. Tämän vuoksi myös Machupicchun kävijämäärää on ruvettu rajoittamaan ja liput kannattaa hankkia etukäteen, erityisesti jos haluaa paikan päälle tiettynä päivänä.

Machupicchu oli tarunhohtoinen kokemus. Harmillisesti kokemus oli kuitenkin niin tajunnanräjäyttävä ettei sitä saa esiin kirjoitettuna tai kuvina. Muistoksi Machupicchun käynniltä saimme myös lukuisat hietasääskien (eräänlainen hyttynen) pistokset. Kutisevat paukamat säilyivät ihollamme kolmisen viikkoa muistuttaen omalla tavallaan inkojen legendaarisesta kaupungista.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi11/14/2014

    Upeita maisemia ja kokemuksia. Nauttikaa kaikesta! :) Sonja O.

    VastaaPoista